Oppiminen ankkurina muutoksessa
Elämme jatkuvasti muuttuvan maailman keskellä. Nopea teknologinen kehitys, globalisaatio ja yhteiskunnalliset muutokset haastavat meitä sopeutumaan ja oppimaan uusia taitoja. Muutoksessa eläminen ei ole aina helppoa, mutta siinä piilee aina myös mahdollisuus oppia uutta. Oppiminen voi toimia muutoksessa ankkurina, jonka avulla voimme rakentaa tulevaisuususkoa ja toivoa.
Muutoksen nopeus ja laajuus ovat ennennäkemättömiä. Tekoälykehityksen nopeus on hämmentävää. Ilmastonmuutos ja väestörakenteen muutos sekä yleisesti digitalisaatio ovat esimerkkejä muutoksesta, jotka ovat läsnä elämässämme joka päivä.
Olen harrastanut joogaa aktiivisesti yli kymmenen vuotta. Sunnuntain tunnilla koin vahvaa iloa ja minäpystyvyyttä, kun pystyin ja kykenin oppimaan uusia asanoita eli joogaliikkeitä. Meissä on sisäänrakennettuna upea kyky oppia uusia tietoja ja taitoja, jos vain altistamme itsemme uuden oppimiselle. Oppiminen on maratonlaji ja usein se vaatii sitkeyttä, kestävyyttä ja jatkuvaa uteliaisuutta.
Muutosten keskellä on olennaista todeta tilanne, hyväksyä se ja alkaa rakentamaan omia ja työyhteisön keinoja navigoida uudessa tilanteessa. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että työelämä on nykyään jatkuvaa muutosta. Muutoksesta käytän mielelläni myös käsitettä kehitys.
Muutokseen mukautuminen vaatii jatkuvaa oppimista ja kehittymistä yksilöiltä, organisaatioilta ja yhteisöiltä. Tarvitsemme oppimiskulttuuria, joka tukee uudistumista ja joustavuutta. Oppiminen auttaa meitä selviytymään muutoksen myötä tulevista haasteista ja hyödyntämään niistä syntyviä kehityksen ja oppimisen tilaisuuksia.
Oppiminen ei pelkästään auta meitä sopeutumaan muutokseen, vaan se myös rakentaa tulevaisuuden uskoa ja toivoa. Kun kehitymme ja opimme uusia asioita, tunnemme itsemme varmemmiksi ja valmistautuneemmiksi kohtaamaan tulevaisuuden haasteet, kuten minä keskellä joogaharjoitusta, tunsin puoli vuosisataa eläneen kehoni toimivan ja oppivan uutta.
Tarvitsemme arkeemme ankkureita, jotka kantavat muuttuvien tilanteiden keskellä. Utelias mieli ja mahdollisuudet uuden oppimiseen myös yhteisöllisinä prosesseina ovat oivallisia ankkureita. Näin katse kääntyy nykytilanteesta tulevaisuuteen ja emmekä jää muutokseen jumiin.
