Johtaminen monimutkaisessa toimintaympäristössä edellyttää kykyä toimia epävarmuuden, nopeiden muutosten ja keskenään ristiriitaisten vaatimusten keskellä ilman, että päätöksenteko lamaantuu. Julkishallinnon johtajille tämä on erityisen ajankohtaista vuonna 2026, kun yhteiskunnalliset muutospaineet, teknologinen kehitys ja niukat resurssit asettavat organisaatioille uusia vaatimuksia. Tutustu Valtio VISIO -ohjelmaan ja lue, miten seuraavat kysymykset ja vastaukset auttavat hahmottamaan, mitä kompleksinen toimintaympäristö käytännössä tarkoittaa ja miten siihen voi vastata.
Mitä tarkoittaa kompleksisuus johtajan arjessa?
Kompleksisuus johtajan arjessa tarkoittaa tilannetta, jossa ongelmat ovat monitahoisia, syy-seuraussuhteet epäselviä ja oikeat ratkaisut eivät ole etukäteen tunnistettavissa. Toisin kuin monimutkaisissa mutta hallittavissa tilanteissa, kompleksisessa ympäristössä perinteiset analyyttiset mallit eivät yksin riitä.
Julkishallinnon johtajalle kompleksisuus näkyy konkreettisesti esimerkiksi silloin, kun saman päätöksen vaikutukset ulottuvat useille hallinnonaloille, kun poliittiset odotukset ja virkamiesvastuu ovat keskenään jännitteessä tai kun tekoälyn nopea kehitys muuttaa toimintalogiikkaa ennen kuin uudet käytännöt ovat vakiintuneet. Tilanteet, joissa vanha normaali katoaa ja uusi ei ole vielä muotoutunut, ovat esimerkkejä aidosta kompleksisuudesta.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että johtaja kohtaa arjessaan tilanteita, joissa ei ole yhtä oikeaa vastausta, joissa eri asiantuntijat ovat eri mieltä ja joissa päätökset on silti tehtävä. Kompleksisessa toimintaympäristössä johtaminen vaatii ennen kaikkea tilannelukutaitoa, kykyä sietää epävarmuutta ja rohkeutta toimia puutteellisen tiedon varassa.
Millaiset johtamismallit toimivat epävarmuuden keskellä?
Epävarmuuden keskellä toimivat parhaiten johtamismallit, jotka korostavat systeemistä ajattelua, joustavuutta ja jatkuvaa oppimista. Sen sijaan hierarkkiset, ylhäältä alas ohjautuvat mallit, jotka perustuvat täydelliseen tietoon, menettävät tehoaan silloin, kun toimintaympäristö muuttuu nopeasti ja ennakoimattomasti.
Käytännössä tämä tarkoittaa muutamaa keskeistä painotusta:
- Adaptiivinen johtaminen tarkoittaa kykyä muuttaa suuntaa uuden tiedon perusteella ilman, että koko strategia romahtaa. Johtaja asettaa selkeän suunnan, mutta pitää reitin joustavana.
- Jaettu johtajuus jakaa vastuuta ja päätöksentekoa lähemmäs sitä, missä tieto syntyy. Organisaation eri tasoilla olevat asiantuntijat näkevät usein kompleksisen tilanteen eri puolia kuin ylin johto.
- Systeeminen ajattelu auttaa tunnistamaan, miten eri tekijät vaikuttavat toisiinsa ja missä kohtaa järjestelmää pienillä muutoksilla voi olla suuri vaikutus.
Julkishallinnon johtamisessa toimii myös organisaatiorajat ylittävä yhteistyö. Kun haasteet ovat yhteiskunnallisia ja laajoja, yksittäinen virasto ei ratkaise niitä yksin. Verkostomainen toiminta ja vertaissparraus johtajakollegoiden kanssa ovat arvokkaita tapoja testata omia ajatuksia ja löytää uusia ratkaisuvaihtoehtoja.
Miten johtaja rakentaa organisaation muutoskyvykkyyttä?
Organisaation muutoskyvykkyys rakentuu pitkäjänteisellä kulttuurin, osaamisen ja rakenteiden kehittämisellä. Kyse ei ole yksittäisestä muutoshankkeesta vaan jatkuvasta valmiudesta uudistua, joka täytyy rakentaa osaksi organisaation normaalia toimintaa.
Muutosjohtaminen julkishallinnossa edellyttää erityisesti seuraavia asioita:
- Psykologinen turvallisuus: Ihmiset ottavat uusia toimintatapoja käyttöön vain, jos he voivat nostaa vaikeat asiat esiin ilman pelkoa. Johtajan tehtävä on rakentaa ilmapiiri, jossa epäonnistumisista voidaan oppia rakentavasti.
- Selkeä viestintä muutoksen suunnasta: Epävarmuuden keskellä ihmiset tarvitsevat johdonmukaista viestiä siitä, mihin ollaan menossa, vaikka kaikkia yksityiskohtia ei vielä tiedetä.
- Osaamisen jatkuva kehittäminen: Muutoskyvykäs organisaatio investoi henkilöstönsä oppimiseen systemaattisesti, ei vain kriisitilanteissa.
- Rakenteet, jotka mahdollistavat kokeilun: Pienten kokeilujen tekeminen ja niistä oppiminen on tehokkaampi tapa edetä kompleksisessa ympäristössä kuin suurten, peruuttamattomien muutosten toteuttaminen kerralla.
Muutoskyvykkyys on ennen kaikkea kollektiivinen ominaisuus. Johtaja ei yksin rakenna sitä, mutta johtaja luo edellytykset sille.
Kuinka priorisoida päätöksenteko, kun tietoa on liian vähän tai liikaa?
Päätöksenteon priorisointi tiedon puutteen tai ylitarjonnan tilanteessa perustuu siihen, että johtaja erottaa toisistaan päätökset, jotka vaativat lisätietoa, ja päätökset, jotka on tehtävä nyt. Kaikkia päätöksiä ei voi eikä kannata tehdä samalla prosessilla.
Tiedon puutteen tilanteessa auttaa niin sanottu riittävän hyvä tieto -periaate: odota lisätietoa vain silloin, kun sen hankkiminen on nopeaa ja päätöksen lykkääminen ei aiheuta merkittävää haittaa. Muulloin toimi parhaan saatavilla olevan tiedon pohjalta ja varaudu korjaamaan kurssia.
Tiedon ylitarjonnan tilanteessa puolestaan auttaa selkeä priorisointi: mitkä tiedot ovat olennaisia juuri tämän päätöksen kannalta, ja mitä voidaan sivuuttaa? Tiedolla johdettu päätöksenteko ei tarkoita kaiken mahdollisen datan hyödyntämistä, vaan kykyä erottaa relevantti tieto kohinasta.
Julkishallinnossa päätöksentekoa hankaloittaa usein myös se, että tieto on hajallaan eri organisaatioissa ja hallinnonaloilla. Monilähteisen datan yhdistäminen ja tekoälyn hyödyntäminen tilannekuvan rakentamisessa ovat keinoja, joilla tähän haasteeseen voidaan vastata.
Miten kehittää omaa johtamisosaamista jatkuvasti muuttuvaan ympäristöön?
Johtamisosaamisen kehittäminen jatkuvasti muuttuvaan ympäristöön edellyttää sekä systemaattista oppimista että aktiivista reflektiota omasta johtamistavasta. Yksittäiset koulutukset eivät riitä, vaan tarvitaan jatkuva kehittymisen asenne ja monipuoliset tavat oppia.
Tehokkaita tapoja kehittää johtamisosaamista ovat:
- Vertaisoppiminen ja verkostot: Muiden johtajien kokemusten kuuleminen ja omien ajatusten testaaminen vertaisryhmässä on yksi arvokkaimmista oppimisen muodoista.
- Tutkitun tiedon seuraaminen: Yhteiskunnan muutosvoimien, johtamistutkimuksen ja teknologian kehityksen aktiivinen seuraaminen pitää johtajan ajattelun ajan tasalla.
- Käytännön kokeilu ja reflektio: Uusien toimintatapojen kokeilu omassa työssä ja kokemusten systemaattinen arviointi kehittää osaamista konkreettisesti.
- Sparraus ja valmennus: Ulkopuolinen näkökulma omaan johtajuuteen auttaa tunnistamaan sokeita pisteitä ja kehittämiskohteita.
Organisaation johtaminen monimutkaisessa toimintaympäristössä vaatii johtajalta myös kykyä johtaa itseään: tunnistaa omat reaktiot paineen alla, ylläpitää toimintakykyä epävarmuudessa ja rakentaa niin sanottua syväresilienttiä johtajuutta.
Me HAUSissa tuemme julkishallinnon ylintä johtoa juuri näissä kysymyksissä. Valtio VISIO on valtionhallinnon kehittämisohjelma, joka on suunnattu ministeriöiden, virastojen ja laitosten ylimmälle johdolle. Ohjelma käynnistyy syyskuussa 2026 ja kokoaa yhteen kuusi intensiivistä valmennuskertaa, joissa käsitellään strategista johtamista, muutosjohtamista, tiedolla johtamista ja tekoälymuutoksen johtamista. Alustajina toimivat Suomen johtavat asiantuntijat, kuten tulevaisuustutkija Ilkka Halava, tekoälyasiantuntija Antti Merilehto ja valtioneuvos Matti Vanhanen. Ilmoittautuminen on auki 30.6.2026 klo 16.00 asti.
Johtamisosaaminen ei kehity yksin, vaan yhdessä muiden johtajien kanssa. Jos haluat syventää omaa ajatteluasi valtionhallinnon uudistamisen avainkysymyksistä ja vahvistaa johtajaverkostojasi, tutustu Valtio VISIO -ohjelmaan ja ilmoittaudu mukaan – tai ota yhteyttä ja kerro, miten voimme auttaa.