Vaikein kysymys ei ole miten koulutetaan, vaan mitä

Kaikki eivät lähde samasta pisteestä

Tekoälyn käyttöönotto etenee valtionhallinnossa vaiheittain ja hallitusti, kuten kuuluukin. Samaan aikaan moni on kokeillut erilaisia tekoälytyökaluja omalla ajallaan. Se voi johtaa siihen, että omat kokeilut ovat pidemmällä kuin se, mitä omassa organisaatiossa on työvälineenä tarjolla.

Osaamisen kehittämisen kannalta seuraus on se, että saman organisaation sisällä osaamisen lähtötilanteet vaihtelevat enemmän kuin aiemmin. Joillakin on kokeiluja ja aktiivista käyttöä jo pidemmältä ajalta, toiset ovat vasta aloittamassa. Koulutus taas suunnitellaan tavallisesti ryhmälle.

Siitä syntyy kysymys, joka on tämän kirjoituksen lähtökohta: mistä tiedämme, mitä pitäisi opettaa?

Vastaan HAUSissa ohjelmasta, jonka ytimessä ovat osaamisen kehittäminen ja modernit oppimisratkaisut. Käyn tässä kirjoituksessa läpi, miltä tuo kysymys näyttää juuri nyt ja mitä me sille teemme.

Vaikein tehtävä ei ole enää tuottaminen

Osaamisen kehittämisen pullonkaula on aiemmin ollut tuotanto. Hyvän ja laadukkaan sisällön tekeminen on hidasta ja kallista, ja siksi sitä tehdään harkiten ja mieluiten niin, että koulutuksen elinkaari on mahdollisimman pitkä.

Tämä on nyt muuttunut. Tekoälyn avulla sisältöä on nopeampi tuottaa kuin koskaan, mutta pullonkaula ei ole kadonnut. Se on siirtynyt. Haastavaa on nyt tietää, mitä pitää osata ja mistä tiedämme oppimisen tapahtuneen.

Ongelma ei ratkea tuottamalla lisää. Se ratkeaa vain siten, että osaamisen kehittäminen kytkeytyy tiiviimmin siihen, mitä virastossa oikeasti tehdään, mihin suuntaan sen toiminta on menossa ja mitä osaamista tuo suunta työntekijöiltä edellyttää. Yksittäisen koulutuksen sijaan puhutaan osaamistarpeen tunnistamisesta.

Tavoite on siis siirtyä reaktiivisesta koulutuksen järjestämisestä kohti strategista osaamisen suunnittelua.

Mitä tämä tarkoittaa oppijalle

Entä oman osaamisen kehittäminen tekoälyn avulla? Oppimisen kannalta hyvä uutinen on se, että tekoäly on madaltanut kynnystä kysyä ja syventää osaamista samalla kun työtä tehdään.

Oppiminen voi siis tapahtua oppimisympäristön ulkopuolella, ja raja oppimisen ja tekemisen välillä on hämärtynyt. Tekoäly mahdollistaa oppimisen kontekstualisoinnin omaan arkeen ja käsillä olevaan työtehtävään.

Tämä ei kuitenkaan tee oppimisalustoja tarpeettomiksi. Se muuttaa niiden tehtävän. Staattinen sisältökirjasto menettää merkitystään, sitä mukaa kun vastauksen saa mistä tahansa, mutta paikka, jossa omaa polkua rakennetaan palanen kerrallaan, on tarpeellisempi kuin ennen. Oma tekoälytyökalu voi auttaa oppimaan, mutta se ei kerro, mitä sinun kannattaisi osata ensi vuonna, eikä se tunnusta osaamistasi kenellekään muulle kuin sinulle itsellesi.

Uskon myös, että teemojen ja sisältöjen kuratointi kasvattaa arvoaan, sitä mukaa kun tekoälyn käyttö lisääntyy. Kun sisältöä voi tuottaa rajattomasti, harvinaiseksi käy se, että joku on valinnut olennaisen, jättänyt pois turhan ja pannut nimensä alle.

Ja mitä se tarkoittaa meille, jotka koulutuksia teemme

Kehittäjän puolella konkreettisin hyöty tekoälystä on aiemmin ollut siellä, missä se näkyy oppijalle vähiten: käsikirjoitusten oikoluku, käännökset, saavutettavuus ja materiaalin muuntaminen muodosta toiseen. Tylsää ja toisteista työtä.

Entä tuotantomalli? eOppivan kuuden viikon tuotantoprosessi yhteiskehittäen valtionhallinnon asiantuntijoiden kanssa on ollut tehokas, ja sitä se on edelleen. Mallia on myös kehitetty järjestelmällisesti usean vuoden ajan, ja tiimin julkaisema uusi pelikirja on siitä hyvä esimerkki.

Mutta kaikki aiheet eivät ole samanlaisia. Koulutustarpeissa on aiheita, joissa perinteinen koulutus ehtii perille ajoissa, ja aiheita, joissa on tarve reagoida nopeasti. Tekoäly kuuluu selvästi jälkimmäisiin: kuusi viikkoa on lyhyt aika, kun aiheena on hallintolaki, mutta pitkä aika silloin, kun aiheen sisältö ehtii muuttua tuotannon aikana.

Siksi sisällöt kannattaa erotella. Toiset aiheet ansaitsevat huolellisen yhteiskehittämisen. Toisten käyttöikä on lyhyt ja tarve nopea, ja ne tarvitsevat kevyemmän tuotantoputken. Tätä olemme kehittämässä.

Entä se hajonta, josta aloitin? Se ei ratkea tuottamalla jokaisesta aiheesta esimerkiksi kolmea eritasoista versiota. Siihen ei ole resursseja, eikä se olisi välttämättä järkevääkään: yksi hyvin tehty koulutus, joka saa tärkeimmän asian läpi tasosta riippumatta, on parempi kuin kolme keskinkertaista. Sen sijaan kannattaa lopettaa sen vaatiminen, että kaikki istuvat kaiken läpi. Kun tiedetään, mitä joku jo osaa, hänen aikansa vapautuu muuhun.

Tekoäly ei ole korvaamassa asiantuntijaa sisällöntuotannossa. Valtionhallinnon substanssi, se mikä tekee koulutuksestamme laadukkaan juuri meidän kohderyhmällemme, tulee edelleen ihmisiltä, jotka tekevät sitä työtä. Noin 800 asiantuntijaa on ollut mukana eOppivan sisällöntuotannossa. Sanoisin sen olevan palvelun tärkein ominaisuus, ei alustan teknologia.

Miljoona suoritusta ja se, mitä luku ei kerro

Muutama luku taustaksi.

Palveluna eOppiva aloitti maaliskuussa 2018. Kesällä 2026 miljoonan koulutussuorituksen raja meni rikki. Koulutuksia on tuotettu tähän mennessä yli 300, ja yhden suorituksen hinta oli vuonna 2025 kolme euroa kahdeksankymmentä senttiä.

Tuottamamme koulutukset ovat aina sisältäneet jonkin verran videoita, joissa esiintyvät aiheen asiantuntijat. Näitä videoita on katsottu noin 2,5 miljoonaa kertaa ja yhteensä 94 000 tuntia. Yhtäjaksoisesti katsottuna se on lähes 11 vuotta.

Miljoonan raja on palvelun historiassa merkittävä rajapyykki. Kyseessä ei ole globaali oppimisalusta: suoritukset ovat kertyneet pääosin Suomesta, ja niiden takana ovat valtionhallinnon oppijat sekä ne, jotka käyttävät eOppivan avointa tarjontaa. Palvelu on siis kasvanut ulos alkuperäisestä kohderyhmästään. Kahdeksassa vuodessa se on siirtynyt kokeilusta osaksi työn arkea, eikä se ole tapahtunut markkinoinnilla, vaan siksi, että koulutuksia on tehty yhdessä niiden kanssa, jotka työtä tekevät.

Luvut ovat isoja, mutta mitä ne kertovat? Koulutussuoritus on todiste siitä, että joku kävi koulutuksen läpi. Keräämme lisäksi palautetta jokaisesta koulutuksesta, ja sitä saamme paljon. Kiitos siitä. Kumpikaan ei kuitenkaan vielä kerro, että osaaminen kasvoi tai että tapa tehdä työtä muuttui.

Se mitä luvut kertovat, on tavoittavuus: palvelua käytetään virastoissa osaamisen kehittämiseen. Se on iso asia, koska ilman oppijoiden tavoittamista jatkuvan oppimisen matka ei ehdi alkaa. Mutta tavoittavuus on lähtökohta, ei lopputulos. Vaikuttavuus ratkeaa siinä, mihin osaamista käytetään, ja se tapahtuu virastoissa eikä alustalla. Meidän tehtävämme on tehdä siitä niin helppoa kuin mahdollista.

Mitä teemme osaamistarpeiden tunnistamiseksi

Palvelut

eOppiva on valtionhallinnon yhteinen digitaalinen oppimisympäristö. Se toimii kahdella tasolla, ja ero kannattaa tuntea: eoppiva.fi on avoin kaikille, kun taas oppimisympäristö eOppiva Polku on kirjautumisen takana ja tarkoitettu valtionhallinnon henkilöstölle. Sisällöt ovat oppijalle maksuttomia, ja tarjonta kattaa johtamisen, esihenkilötyön, hallinnon ja juridiikan, taloushallinnon, tiedonhallinnan sekä työelämä- ja digitaidot.

Avoimen tarjonnan lyhytkoulutukset ovat maksullisia ja vastaavat täsmätarpeisiin: yksittäinen taito, ajankohtainen lainsäädäntömuutos tai esihenkilön arjen tilanne. Ne palvelevat yksilöä ja tiimiä.

Jatkuvan oppimisen palvelu (JOPA) on näistä strategisin. Se antaa virastolle pääsyn yli 200 koulutukseen ja tekee osaamisen kehittämisestä suunniteltua toimintaa yksittäisten tilausten sijaan. Se on se taso, jolla osaamistarpeen tunnistaminen tulee mahdolliseksi ja jolla siitä hyötyy koko organisaatio eikä vain koulutukseen osallistunut.

eOppiva Polku

eOppiva Polku otettiin käyttöön kesällä 2026. Syksyn aikana alustaan tulee uusia ominaisuuksia, jotka vievät palvelua siihen suuntaan, josta edellä kirjoitin: osaamisvajeiden tunnistaminen, osaamisen hallinta tiimitasolla ja yksilölliset kehityspolut.

Personointi ja analytiikka vievät samaan suuntaan: mitä paremmin alusta tunnistaa oppijan tilanteen, sitä vähemmän hänen tarvitsee etsiä. Perehdytys taas on virastoissa toistuva ja työläs prosessi, jossa hyvin rakennettu polku palvelee vuodesta toiseen. Alusta antaa myös HR:lle ja osaamisen kehittäjille kuvan siitä, mihin suuntaan organisaatio on menossa.

Osaamistarpeiden tutkiminen

Vedin viime talvena päättynyttä, Sitran rahoittamaa AIVALTEK-hanketta, jossa HAUS, Valtiokonttori ja valtiovarainministeriö pilotoivat tekoälypohjaista työkalua päätöksenteon tueksi. Rakensin siinä tavan koota eri aineistoista tilannekuva virastosta: mitä osaamista siellä tarvitaan nyt ja mihin suuntaan tarve on menossa. Sellainen kuva helpottaa strategista suunnittelua, esimerkiksi sen ratkaisemista, mihin osaamisen kehittämisen resurssit kannattaa kohdentaa.

Tekoäly lukee suuria aineistomääriä ja auttaa hahmottamaan niistä suuntia, joita yksi ihminen ei ehdi lukea auki. Johtopäätökset tekee silti ihminen, ja niin sen kuuluu olla: osaamistarve ei ole aineistosta laskettava asia, vaan tulkinta siitä, mihin viraston työ on menossa.

Näiden taustalla on HAUSin asema valtion omistamana erityistehtäväyhtiönä ja valtionhallinnon in-house-kouluttajana: yhteistyötä kanssamme ei tarvitse kilpailuttaa. Modernit oppimisratkaisut on lisäksi vain yksi HAUSin ohjelmista.

Mitä työstän seuraavaksi

HAUSissa vastaan tekoälyn käyttöön ja tietoturvaan liittyvistä kysymyksistä. Pohdimme, miten omat prosessimme muuttuvat tekoälyn myötä, missä voimme nostaa automaatiota tai jopa autonomiaa ja miten se muuttaa tapaamme tuottaa ja käsitellä dataa. Tämä työ näkyy ulospäin harvoin. Se näkyy lähinnä siinä, että pysymme uteliaina ja tunnemme uudet teknologiat, ratkaisut ja niiden reunaehdot paremmin.

Sekä kotimaisissa että kansainvälisissä keskusteluissa on jäänyt mietityttämään, miten samalla viivalla nämä kysymykset tuntuvat etenevän maasta riippumatta. Näitä keskusteluja seuraan läheltä, koska HAUS on mukana valtionhallinnon verkostoissa, joissa osaamisen ja tekoälyn kysymyksiä käsitellään.

Syventäminen on tähän asti tarkoittanut seuraavaa, vaativampaa koulutusta. Voisiko se myös tarkoittaa vahvempaa kontekstualisointia? Eli sitä, että sama sisältö kytkeytyy tarkemmin juuri sinun työhösi?

Näistä keskustelen mielelläni kenen tahansa kanssa, joka pyörittelee samoja kysymyksiä. Ja kysyn lopuksi yhtä asiaa: missä sinä olet huomannut oppimista tapahtuvan siellä, missä sitä ei ollut suunniteltu tapahtuvan?