Aloitin keväällä HAUSissa harjoittelussa ja harjoitteluni aikana olen päässyt tutustumaan HAUSin digitaalisiin oppimisympäristöihin, ja nyt kirjoitan kokemuksistani ja pohdinnoistani niihin liittyen uutena käyttäjänä. Kasvatustieteilijänä tietenkin innostuin mahdollisuudesta tutustua HAUSin digitaalisen oppimisen osaamiseen, sekä kuulla, millaisia tulevaisuuden näkymiä oppimisen asiantuntijat HAUSissa tunnistavat. Erityisen kiinnostunut olin kuulemaan asiantuntijoiden näkemyksiä tekoälystä, sillä HAUS on mielestäni aallonharjalla tekoälyn hyödyntämisessä osana arjen työtä sekä tarjottavia palveluita.

Mitä hyvä digitaalinen oppimisympäristö vaatii? 

Digitaalisten oppimisalustojen käytön keskiössä on niiden tarkoituksenmukaisuus. Alustoja on mahdollista hyödyntää apuvälineenä perinteisen koulutuksen rinnalla, mutta kun koko oppiminen tapahtuu digitaalisessa oppimisympäristössä, ratkaisut eivät voi olla sattumanvaraisia. Sisällön lisäksi itse alustan on palveltava oppimista, sillä muuten lopputuloksena on helposti kokonaisuus, joka voi näyttää toimivalta mutta ei oikeasti tue oppimista. Digitaalisissa oppimisympäristöissä puuttuu kouluttajan ja vertaisten välitön tuki, mikä korostaa entisestään tarvetta rakentaa alustat tarkoituksenmukaisesti ja oppijalähtöisesti. 

eOppiva on HAUSin digitaalinen oppimisympäristö, joka palvelee erityisesti valtionhallinnon organisaatioita ja niiden henkilöstöä. Alustaa kehitetään vahvasti oppijalähtöisesti, ja keskiössä on koulutusten tarkoituksenmukainen rakenne suhteessa kohderyhmään ja oppimistavoitteisiin. eOppivassa oppimissisältöjen suunnittelussa korostuvat selkeys, tiiviys ja oppijan kuormituksen hallinta unohtamatta visuaalista suunnittelua. Sisältöä rajataan tietoisesti olennaiseen ja sitä rakennetaan yhteiskehittämisen keinoin tukemaan oppimista mahdollisimman sujuvasti. Koulutuksissa vältetään liiallista informaatiokuormaa yhdistämällä harkiten tekstiä, videota ja ääntä. 

eOppivan suljetun oppimisympäristön alusta on uudistettu siirtymällä Moodle-oppimisympäristöstä Polkuun, mikä on mahdollistanut samalla myös oppimissisältöjen rakenteellisen kehittämisen. Polku pohjautuu Valamis-oppimisympäristöratkaisuun, jossa korostuvat oppijakeskeisyys sekä visuaalinen ja intuitiivinen käyttöliittymä. Uudistuksen keskiössä ei kuitenkaan ole pelkästään tekninen alusta, vaan ennen kaikkea tapa jäsentää oppimista uudella tavalla. 

Polussa oppiminen rakentuu nimensä mukaisesti oppimispolkujen ympärille, jotka toimivat koko oppimisympäristön keskeisenä rakenteena. Oppimispolut ovat loogisia kokonaisuuksia, jotka koostuvat erilaisista sisällöistä, tehtävistä ja tavoitteista, mahdollistaen vaiheistetun etenemisen ja tarvittaessa myös sisällön uudelleensuorittamisen. Käytännössä oppimispolut vastaavat kursseja tai koulutuskokonaisuuksia, mutta tarjoavat samalla enemmän joustavuutta erilaisten oppijoiden tarpeisiin. Tämä rakenne tukee hyvin ajatusta tarkoituksenmukaisesta oppimisesta, jossa sisältö ja eteneminen voidaan rakentaa kohderyhmän mukaan entistä selkeämmin ja pedagogisesti perustellummin. 

Entä se tekoäly? 

Digitaaliset oppimisalustat ovat HAUSissa vahvalla pohjalla, mutta kuten tiedämme, oppimisen kenttä on parhaillaan murroksessa (joidenkin mukaan jopa kriisissä) tekoälyn kehityksen myötä ja tekoäly tulee vaikuttamaan olennaisesti myös siihen, miten digitaalisia oppimisratkaisuja tulevaisuudessa rakennetaan ja käytetään. Tekoäly ei jää pelkäksi työkaluksi, vaan se haastaa tarkastelemaan oppimista, sisällöntuotantoa ja oppimisympäristöjen roolia uudesta näkökulmasta. Tässäkin muutoksessa keskeiseksi kysymykseksi nousee kuitenkin tarkoituksenmukaisuus: miten tekoälyä kannattaa hyödyntää digitaalisissa oppimisratkaisuissa, jotta se aidosti tukee oppimista eikä jää irralliseksi teknologiakerrokseksi. 

HAUSissa tehtyjen tekoälypilotointien myötä on mahdollista hahmotella digitaalisen oppimisen tulevaisuutta. Piloteissa on tarkasteltu sitä, miten tekoäly voi analysoida useasta eri lähteestä koostuvaa tietoa ennalta määritellyn viitekehyksen kautta ja muodostaa niiden pohjalta jäsenneltyä synteesiä organisaatioiden toiminnasta, tavoitteista ja kehityskohteista. Kiinnostavaa ei ole pelkästään tiedon analysointi, vaan myös se, miten tekoäly voi auttaa tunnistamaan osaamistarpeita ja tukemaan tiedolla johtamista. Tekoälyyn liittyvissä prosesseissa korostuu läpinäkyvyyden merkitys: tekoälyn tuottaman analyysin on perustuttava selkeästi tunnistettaviin lähteisiin ja rakenteisiin, jotta sen tuottamiin havaintoihin voidaan luottaa. Tekoälypilottien pohjalta on mahdollista pohtia tulevaisuuden näkymiä liittyen digitaaliseen oppimiseen, ja avainsanana tässä on adaptiivinen oppiminen. 

Tulevaisuuden oppimisalustojen on mahdollista olla yhä enemmän käyttäjälleen personoituja, kun ne koostuvat staattisesta asiantuntijoiden tuottamasta sisällöstä sekä adaptiivisesta tekoälyn tuottamasta sisällöstä, joka muotoutuu oppijan yksilöllisten tarpeiden ja mieltymysten mukaan. Oppimisympäristö voisi tunnistaa oppijan aiemman osaamisen, tavoitteet ja etenemistahdin sekä tarjota niiden perusteella juuri oikeanlaista sisältöä, tukea ja syventäviä näkökulmia. Samalla oppiminen voisi muuttua aiempaa vuorovaikutteisemmaksi, kun tekoäly toimii oppijan tukena esimerkiksi keskusteluapuna, palautteen antajana ja oppimispolun ohjaajana. Tällaisessa mallissa keskeistä ei kuitenkaan ole pelkästään teknologia, vaan laadukas oppimismuotoilu ja oppijaprofiilien huolellinen rakentaminen, jotta personointi aidosti tukee oppimista.

Korvaako tekoäly oppimismuotoilijat? 

Tästä pääsemmekin polttavan kysymyksen äärelle: käyvätkö digitaalisia koulutuksia tuottavat palvelut turhiksi, kun kuka tahansa voi pyytää tekoälyä rakentamaan itselleen omia tarpeita palvelevan oppimiskokonaisuuden. Olen päätynyt siihen tulokseen, että oppimismuotoilun osaamisen tarve ei ole katoamassa lähitulevaisuudessa mihinkään, päinvastoin, laadukas oppimismuotoilu erottaa tarkoituksenmukaiset oppimiskokonaisuudet hapuilevista tuotoksista. Jo Piaget’n ja Vygotskyn ajoilta oppimisen on tiedetty perustuvan aiemman tiedon, kehitysvaiheen ja vuorovaikutuksen varaan. Teknologian huima kehitys ei tarkoita sitä, että oppiminen tapahtuisi automaattisesti paremmin, vaan edelleen ratkaisevaa on se, kuinka tarkoituksenmukaisesti teknologiaa osataan hyödyntää oppimisen tukena. 

HAUSin rooli julkishallinnon kouluttajana ja kehittäjänä varmistaa asiakkaan ja oppijoiden toimintaympäristön syvällisen tuntemisen, mikä luo vahvan perustan laadukkaiden oppimisprofiilien rakentamiselle. Jos oppijan tarpeet tunnetaan hyvin, tekoäly voi auttaa tarjoamaan juuri oikeanlaista sisältöä ja tukea. Tekoäly ei tule korvaamaan asiantuntijuutta tai oppimismuotoilua, vaan toimii niiden tukena mahdollistaen aiempaa henkilökohtaisemmat ja vaikuttavammat oppimiskokemukset. 

Tekoälyn astuminen oppimisen kuvioihin on mahdollisuus personoida digitaaliset koulutukset vastaamaan yhä tarkemmin yksittäisten oppijoiden tarpeita. Tarkoituksenmukaisesti rakennetut kokonaisuudet vakiintuneella ja tehokkaalla tuotantoprosessilla voivat tulevaisuudessa mahdollistaa entistä kustannustehokkaammat ja oppijalähtöisemmät oppimiskokemukset. Keskeiseksi kysymykseksi nousee kuitenkin edelleen tarkoituksenmukaisuus: teknologia ei itsessään ratkaise oppimisen haasteita, mutta se tarjoaa oivan työkalun oppimisen laadun, saavutettavuuden ja vaikuttavuuden parantamiseen. 

 

Kirjoittaja Mirja Koski on korkeakouluharjoittelijana HAUSissa ja hän on yleisen ja aikuiskasvatustieteen maisteriopiskelija. Harjoittelu HAUSissa tarjoaa mahdollisuuden osallistua aitoihin kehittämis- ja asiantuntijatehtäviin sekä tutustua julkishallinnon osaamisen kehittämiseen käytännössä. Osana harjoittelua opiskelijat pääsevät soveltamaan opintojensa aikana karttunutta osaamista työelämään, työskentelemään moniammatillisissa tiimeissä ja osallistumaan organisaation kehittämiseen samalla oppien itse asiantuntijaorganisaation toiminnasta.