Mitä julkishallinnossa tulisi muuttaa ja miten? Ajatuksia 150 ylimmän virkamiehen koulutuksesta

Julkaistu Tero Vuorinen

Olette varmasti lukeneet monia analyysejä siitä, mitä julkishallinnossa, ja erityisesti sen johtamisessa, tulisi muuttaa. Tuon oman panokseni tähän keskusteluun esittelemällä 4 keskeistä haastetta, perustuen omaan kokemukseeni ylimpien virkamiesten Uudistuja-koulutuksen järjestäjänä. Ainakin nämä asiat, toki monet muutkin, herättävät jatkuvaa keskustelua ja ainakin näitä asioita olisi hallinnossa hyvä parantaa. Ja olen ottanut täyden vapauden sekoittaa mukaan omaa tulkintaani. Useimmista muista aihepiirin kirjoituksista poiketen, esittelen jokaiseen haasteeseen myös ratkaisuvaihtoehtoja.

Haaste 1: Siiloutunut hallinto

Kyllä, kuten tiedätte, hallintomme on siiloutunut, mutta rakenteet eivät kuitenkaan ratkaise vaan yhteistyö rakenteiden sisällä. Esimerkiksi pakolaiskriisissä tai lentokentän prosessien toiminnassa koronakriisin aikaan, ratkaisevaa ei ole saataisiinko asiaan liittyvät toimijat vähennettyä hallinnon muutoksilla kymmenestä viiteen tai jopa kolmeen. Ilman hallinnon yhteistyötä homma ei kuitenkaan onnistu. Kriisissä ratkaisut tuntuvat löytyvän, mutta insentiivien puute ja budjetoinnin perustuminen siiloihin jarruttavat yhteistyötä. Kannusteet tukevat tällä hetkellä yhteiskunnan osa-optimointia.

Ratkaisut: Yksi keskeinen, lähes kaikkien kannattama ratkaisu siiloutumisen vähentämiseen, on virkamiesten työkierto. Malleja löytyy maailmalta, esimerkiksi Hollannista, mukaan kannattaisi ottaa sekä valtio että kunnat. Toinen keskeinen parannuskeino olisi public private partnership -toiminta, jota voisi olla paljon nykyistä enemmän. Esimerkiksi sosiaaliset rahastot (SIB) ja muut valtion, kuntien, yritysten ja kolmannen sektorin uudet yhteistyökuviot voisivat olla paljon isommassa roolissa, kuten myös perinteisemmät osuuskunta-ratkaisut (esim. Sotessa). Ilmiölähtöinen budjetointi tai tutkimushankemaailmasta tuttu rahoituksen hakumenettely voisi myös olla ratkaisu tietyissä tilanteissa. Valtion ja kuntien yhteinen johtamiskoulutus on Uudistujan kokemusten perusteella myös erittäin hyvä yhteistyötä lisäävä idea.

Haaste 2: Asioita johdetaan ylhäältä alas ja rakenne edellä

Toimintamallimme on useimmiten hyvin perinteinen, vaikka asioita tulisi johtaa enemmän alhaalta ylöspäin, pitäen asiakas eli kansalainen keskiössä. Esimerkiksi Soten maakuntajako tai jonkin toiminnon siirtyminen valtiolta kunnalle; mitkä ovat sen todelliset vaikutukset käyttäjälle? Muutokset voivat mahdollisesti vaikuttaa marginaalisesti kokonaiskustannuksia alentavasti, mutta eivät ensisijaisesti paranna kansalaisen palvelua tai hyvinvointia. Eikä muutoksia usein olla siitä lähtökohdasta käsin suunniteltukaan.

Ratkaisu: Jos ihmiset liikkuvat 5 % enemmän ja juovat alkoholia 5 % vähemmän tai palaavat työttömyydestä 5 % nopeammin työelämään, vaikutukset lasketaan pitkällä aikavälillä 100 % varmuudella miljardeissa. Kannattaisiko yksilöiden kannustamiseen esimerkiksi some-kampanjoinnilla panostaa samalla teholla kuin poliittisesti värittyneeseen rakennekeskusteluun? Muutos on mahdollista vain, jos kansalaisten käyttäytyminen muuttuu. Raportti tai edes lakimuutos ei vielä muuta mitään. Rakenteita tehokkaampia ratkaisuja hallinnon haasteisiin voisivat olla vaikka eri teemojen vertaiscoaching, naapuriapu tai kokonaan uudet toteutukset palveluiden tuotannossa – kuten esimerkiksi Buurtzoorgin itseohjautuva terveydenhoito, Kangasalan kaupungin palveluiden siirtäminen paikallisen Prisman yhteyteen, kaupunkien osallistava budjetointi tai Aurora AI ihmisten hyvinvoinnin lisäämisessä.

Haaste 3: Kokeilukulttuuri olisi tarpeen, mutta se on vielä toistaiseksi juhlapuhetta

Kokeilujen merkitys tiedostetaan ja niistä puhutaan paljon, mutta hallinnossa tehdyt kokeilut eivät vastaa kokeilujen varsinaista ideaa, vaan ne ovat yleensä perinteisiä suunnittelulähtöisiä projekteja. Aitoja kokeiluja tuntuu olevan lähes mahdotonta toteuttaa, joko henkisistä tai rakenteellisista ongelmista johtuen. Esimerkiksi Virossa kulttuuri tukee enemmän radikaalia uudistumista ja kokeiluja, joiden hedelminä on syntynyt mm.  e-kansalaisuus.

Ratkaisu: Kokeiluihin liittyvää perusosaamista tulisi lisätä ja hallinnon asennetta tulisi muuttaa. Projekti- ja hankeajattelusta tuntuu olevan hyvin vaikea päästä kokeilujen vaatimaan ajatteluun. Kautta linjan kehittämisen ”kellotaajuutta” pitäisi nopeuttaa ja kaiken kehittämisen ei tulisi perustua vain vertaisarvioituun tutkimukseen tai työryhmien vuosien pohdintaan. Haastavia ilmiöitä tulisi yrittää ymmärtää paremmin, ja niitä, kuten esim. nuorten lisääntyvää eläköitymistä, tulisi lähteä ratkomaan vaikka 100 erilaisella kokeilulla, ei massiivisella suunnittelulla. Tekemällä,  ei niinkään suunnittelemalla, oppii. Suurin osa hallinnon asioista on edelleen ja jatkossakin sellaisia, jotka voidaan joko vain tehdä tai suunnitella ja tehdä, mutta varsinkin monimutkaisten ja syy-seuraussuhteiltaan epäselvien asioiden suhteen kokeilut ovat usein erittäin hyödyllisiä.

Haaste 4: Toimiva julkishallinto edellyttäisi tehokkaampaa demokratiaa

Demokratian käyttöliittymä on 100 vuotta vanha. Mielipiteen kertominen paperilapulla 4 vuoden välein ei ole paras tapa vaikuttaa. Haasteena on myös saada parhaat kyvyt hakeutumaan kunnallispolitiikkaan. Kansalaisten halu vaikuttaa asioihin ei ole hävinnyt, joten potentiaalia kehittämiseen löytyy. Toisaalta poliitikot eivät ryhdy haastaviin ja tylsiin hankkeisiin, kuten vaikka keskushallinnon uudistukseen, jotka eivät lisää heidän kannatustaan. Heikko hallituspohja pakottaa listaamaan hallitusohjelmaan muutamassa viikossa kaiken mahdollisen, joten sen jälkeen ajattelu onkin taas 4 vuodeksi tehty.

Ratkaisu: Demokratian ja osallistamisen toimintatapoja voisi muuttaa radikaalisti. Koronan kiihdyttämä  digitalisaatio voi hyvinkin auttaa tässä. Esimerkiksi Sitran julkaisusta Kansanvallan peruskorjaus voi katsoa lukuisia hyviä ratkaisuja demokraattisen päätöksenteon parantamiseen. Yleisesti yhteiskuntamme kannalta oleellisia asioita, kuten vaikka kansalaisten aktiivisuutta ja osallistumista päätöksentekoon tai ilmastonmuutoksen vastaisia toimia, markkinoidaan hyvin vähän, vaikka niillä on viime kädessä kaikkien ratkaisevin vaikutus. Pelkkä markkinointiviestintä voisi saada ihmeitä aikaan.

Kiitos kiinnostuksesta hallinnon kehittämiseen! Jatketaan mielellään keskustelua aiheesta.

Lue ja kommentoi Teron tekstiä Uuden Suomen blogissa

Tero Vuorinen Ohjelmajohtaja tero.vuorinen@haus.fi