26

VALTIO-JOKO 30 vuotta –kutsuseminaari 13.11. kokosi yhteen valtionhallinnon johtajia ja kehittäjiä

posted on

HAUSin johtamisvalmennusten selkäranka, valtionhallinnon johtaville asiantuntijoille, esimiehille ja erityisesti keskijohdolle suunnattu VALTIO-JOKO täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Samalla käyntiin pyörähti syksyllä jo 50. kurssi. VALTIO-JOKO:n valttina kautta sen historian on ollut kattava, ajassa elävä johtamisoppi, mutta myös verkottuminen muiden virastojen ja ministeriöiden kollegoiden kanssa.

30-vuotiasta VALTIO-JOKOa juhlistamaan kutsuttiin paitsi vanhoja, edelleen valtionhallinnossa johtamis- ja asiantuntijatehtävissä toimivia JOKOlaisia, myös muita valtionhallinnon kehittäjiä ja johtoa.



HAUSin auditorio täyttyi marraskuun harmaana iltapäivänä iloisista ilmeistä ja tervehdyssanoista, kollegoiden odotetuista jälleennäkemisistä.



Juhlaseminaarin aluksi JOKOsta vastaava koulutuspäällikkö Riitta Tihinen toivotti osallistujat tervetulleiksi, esitteli JOKO50-kurssilaiset sekä opettajat ja kävi läpi päivän ohjelmaa.



 
HAUSin toimitusjohtaja Anneli Temmes jatkoi tervehdyssanoilla ja avauspuheessaan reflektoi hieman JOKOn historiaa sekä muutosta vuosien ja johtamisen muutoksen myötä. Kun Valtion koulutuskeskus aloitti JOKO:n tekemisen vuonna 1984, yksittäiset jaksot olivat viikon mittaisia ja niitä oli huomattavasti enemmän kuin nykyisin. Nykyisen muotonsa ohjelma on saanut noin 10 vuotta sitten. Siinä on viisi kolmen päivän mittaista jaksoa ja ohjelma pyörähtää kerran lukukaudessa, eli varsin tiiviiseen tahtiin.



Koska kyseessä oli JOKOn juhla, oli tietysti selvää, että myös JOKOn käyneitä kuullaan osana ohjelmaa. Tervehdyssanojen jälkeen estradille saapuikin ryhmä eri vuosikurssien JOKOlaisia, jotka esittivät lyhyiden puheenvuorojen muodossa päivän henkeen sopivasti myös erittäin luovalla tavalla JOKO-muistojaan.

JOKOlaisten jälkeen vuorossa olikin odotettu puhujavieras valtioneuvoston kansliasta, valtioneuvoston tervehdyksen tuonut valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen.

Heinonen käsitteli analyyttisessä puheenvuorossaan muun muassa johtamista, hallinnon avoimuutta ja ohjauskeinoja, sekä johtajuuden muutosta. Heinonen totesi muun muassa, että nykyajalle ominaista on läpinäkyvyyden vaade, joka tavallaan riisuu hallinnon organisaatiotkin alasti "ja silloin kannattaa olla hyvässä kunnossa". Johtamisesta Heinonen käytti soittamiseen liittyvää vertauskuvaa, miten johtaminenkin on oppimista ja harjoittelua, ei ”jatkuvaa konsertin pitämistä”. Ammattimuusikotkin käyttävät suurimman osan ajastaan harjoitteluun ja esimerkiksi konserteista oppimiseen, ja joidenkin arvioiden mukaan konsertti vie ehkä vain 5% siihen käytetystä harjoitusajasta.


Heinosen teesinä oli, että myös valtionhallinnon johtajuus on muutoksessa. Entisten autoritääristen sankarijohtajien tilalle on tulossa johtaja, joka ei tiedä eikä osaa kaikkea, eikä hänen pidäkään osata, vaan pitää tärkeänä yhdessä oppimista ja yhdessä tekemistä. Tulevaisuuden johtajalta vaaditaan Heinosen mukaan kykyä laajojen kokonaisuuksien hahmottamiseen ja esimerkiksi valtionhallinnossa nähdä monen ministeriön yhteistyön arvo sovittujen tavoitteiden saavuttamisessa.  Heinonen totesi puheenvuoronsa lopuksi, että pitää muistaa, ettei julkinen sektori toimi erillään yksityisestä sektorista, vaan hyvä johtajuus ja julkisen sektorin toimivuus ovat keskeisiä edellytyksiä Suomen kilpailukyvylle.

 

Päivän pääpuhujavieras oli professori Alf Rehn Åbo Akademista. Rehn on monille julkisuudesta tuttu räväkkä yhteiskunnallinen keskustelija, ja tunnelma oli suorastaan sähköinen ennen esityksen alkua.

Rehnin esityksen alkuperäinen otsikko oli Vaaralliset ideat, mutta hän olikin lennosta vaihtanut aiheen: yleisö sai kuulla puolentoista tunnin ilotulituksen aiheesta Luovien kulttuurien tuho ja uho.



Esityksen edetessä ei varmasti yhdellekään kuulijalle jäänyt epäselväksi, miksi Rehn on palkittu vuonna 2010 Vuoden puhujana. On hänen puheistaan sitten samaa tai eri mieltä, Rehn ei taatusti jättänyt yhtään läsnäolijaa kylmäksi.



Hän puhui epävarmuuden ajasta, innovaatioista ja innovaatioväsymyksestä. Rehn totesi lakonisesti, että luova kulttuuri ei tuhoudu sen vuoksi, ettei olisi ollut tarpeeksi konsultteja leikittämässä hassuja osallistavia leikkejä. Hän jatkoi, että missään hänen tuntemassaan organisaatiossa ongelmana ei ole ollut se, että ideoita ei olisi tarpeeksi, vaan se, että ideat tapetaan heti.



Rehn puhui paljon luovuudesta ja siitä, miten osaaminen, yrityksen perinteet ja koulutus usein samanlaistavat ihmisiä, mikä voi pahimmillaan rajoittaa ajattelua ja organisaation uudistumista. Hän pohti puheenvuorossaan paljon kulttuurin merkitystä organisaatioissa ja miten sen sijaan, että tuodaan esiin ja kannustetaan räiskyviä yksilöitä, voitaisiin ja pitäisi nostaa esiin isompia ryhmiä. Rehnin mukaan on erittäin tärkeää ymmärtää, miksi jotkut yhteisöt surkastuvat ja että organisaatiot voivat kuolla myös vähitellen, pienten muutosten seurauksena.

Esityksensä loppupuolella hän nosti esiin neljä r:ää hyvän toiminnan lähtökohtana: respect, responsibility, reflect, reciprocity – kunnioitus, vastuullisuus, reflektointi ja vastavuoroisuus.

Työyhteisössä pitäisi kunnioittaa muita, niin henkilöitä kuin muiden ajatuksia. Pitäisi osata myös kyseenalaistaa ja kantaa vastuuta, reflektoida mitä joku asia tarkoittaa minulle, sinulle, meille. Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä on vastavuoroisuus – keskustellaanko organisaatiossa ideoista, onko vastavuoroisuutta, ja toisaalta näytämmekö itse esimerkkiä kysymällä ja kehittämällä asioita pienin askelin eteenpäin.

Iltapäivän päättänyt ohjelmanumero oli musiikillinen Svengaako tiimimme?, joka saattoi muutamalle vanhalle JOKOlaiselle ollakin jo tuttu internaattijaksolta. Koskettimien takana ahkeroiva Olli Ahvenlahti johdatteli tiimiparinsa Mikael Konttisen kanssa yleisöä musiikin ja erilaisten laulujen kautta tiimityön tärkeisiin aspekteihin, kuten vuorovaikutukseen.


 

Teksti: Janina Himberg

Kuvat: (c) Hans Koistinen / Studio Hans

| Categories: Koulutus, HAUS | Tags: | View Count: (3350) | Return

Post a Comment